Artikkeli 2: Näin eronneet rakensivat uuden elämän – Johanna, 39, löysi naiseutensa uudelleen: ”Otin lävistyksiä ja tatuointeja ja leikkasin lyhyet hiukset”

Eron jälkeen elämää voi rakentaa entistä enemmän itse, ihan oikeasti.

Nyt saan olla rauhassa, Tuire Ketola, ajatteli eron jälkeen. Kolmisen vuotta kestänyt suhde oli ohi. Tuire oli 32-vuotias ja muutti kahdestaan 2-vuotiaan poikansa kanssa uuteen kotiin Espoossa.Tuiresta tuli yksinhuoltaja. Lähellä oli puistoja ja alue sopi pienelle lapselle. Se tuntui hyvältä. Ensin hän oli vihainen, mutta hiljalleen eron käsittely eteni.

– Kannoin kuorman yksin, mutta minulla ei ollut enää kuormittavaa parisuhdetta.Opin, että minulla on sisua ja ettei kukaan tule tekemään asioita puolestani.Hiljalleen oma elämä alkoi muuttua voimaannuttavaksi, Tuire kertoo.

Teologian tohtori Jouko Kiisken väitöskirjan mukaan eronneet kokevat yleisesti, että heidän elämänlaatunsa on parantunut eron jälkeen. Ero on raskas kokemus, mutta ajan kuluessa elämä paranee. 89 prosenttia tutkimukseen osallistuneista naisista koki selviytyneensä erosta hyvin neljän vuoden kuluttua erosta.

”Nauroin ensimmäistä kertaa vuosiin”

Kymmenen minuutin naurukohtaus ja hyvät yöunet. Niistä nyt 39-vuotias Johanna huomasi, että alkoi voida paremmin eron jälkeen. Johannan 12 vuoden parisuhde oli päättynyt joulukuussa kolme ja puoli vuotta sitten ja keväällä jääkiekon MM-kisoja katsoessaan Johanna sai poikansa kanssa spontaanin naurukohtauksen. Molemmat hytkyivät naurusta kymmenisen minuuttia.

– Kun naurukohtaus loppui, mietin, etten muista, milloin olisin viimeksi nauranut samalla tavalla.

Naurukohtauksen ohella hyvät yöunet olivat ensimmäinen merkki siitä, että Johannan voimat alkoivat palata. Vapaa-aikaa oli ihmeellisen paljon. Johanna oli pyörittänyt ex-miehensä kanssa maatilaa ja eron jälkeen hänellä oli vapaa-aikaa paljon enemmän kuin ennen eroa. Uusi koti itselle ja viidelle lapselle löytyi kaupungin keskustasta kerrostalosta. Siellä Johanna pohti, kuka hän oikeastaan on.

– Pitkässä suhteessa olin hukannut itseni. Minulle tärkeät asiat olivat jääneet pikkuhiljaa pois. Sinkkuna löysin taas itseni.

Eroaminen oli Johannalle vaikeaa, mutta samalla hän koki, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa, jotta hän voisi pysyä järjissään lastensa äitinä.

– Huomasin, että kun voin huonosti, lapset vaistoavat sen. Tutusta ja turvallisesta lähteminen oli tosi vaikeaa, vaikka suhteessa meni huonosti. Identiteettini rakentui paljon suhteen ja elämäntavan kautta.

Omia harrastuksia vuosien tauon jälkeen

Sinkkuna Johannalla alkoi olla aikaa ja voimia harrastuksiin ja omaan hyvinvointiin. Hän aloitti teatteriharrastuksen, krav magan, Lions-toiminnan ja meni ystävän kanssa juoksuvalmennukseen.

– Samaan kellonaikaan olin ollut aiemmin navetassa.

Lisääntynyt vapaa-aika tuntui omituiselta.

– Ihmettelin, kuinka paljon aikaa minulla on ja miten pystyn viettämään jopa kokonaisen päivän ystävän ja lasten kanssa.

Kerrostaloasukkaana ei ollut myöskään puutarhatöitä ja kasvimaata hoidettavana.

Hiljalleen Johanna löysi myös oman naiseutensa ja persoonansa.

– Otin lävistyksiä ja tatuointeja ja leikkasin lyhyet hiukset, kun ei tarvinnut enää miettiä, mitä joku muu minusta ajattelee.

Viime kesänä Johanna otti koiran. Hän oli haaveillut koirasta vuosikausia, mutta aiemmin koiran ottaminen ei ollut mahdollista.

– Kaiken raadollisuuden jälkeenkin ero oli oikea ratkaisu. Olen voinut eron jälkeen niin paljon paremmin.

Onni lähtee itsestä

Eron jälkeen myös Tuire koki riemua siitä, että sai viimein päättää asioista itse ja tehdä sitä, mikä itseä miellyttää.

Hän on nyt 44-vuotias ja erosta on 12 vuotta aikaa.

– Olen oivaltanut, etten pysty pelastamaan ketään. Minulla ei ole taikasauvaa, jolla korjata toisen elämä. Parisuhteessa pitäisi katsoa samaan suuntaan.

Materiaaliset asiat eivät ole Tuirelle tärkeitä. Niiden sijaan hän on kiinnostunut esimerkiksi musiikista ja taiteista.

– Elämän ei tarvitse olla hienoa. Raha tai kumppani ei tuo välttämättä onnea.Omia ajatuksiaan on hyvä kyseenalaistaa aina välillä.

Uusia miehiä tavatessaan Tuire on huomannut, että omasta menneisyydestä on noussut pintaan asioita, joita on pitänyt käsitellä. Hän suhtautuu rakkauteen avoimesti.

– Jos joku on tullakseen elämääni, se olisi mukava lisä, mutta riippakiveä en halua. Lapsen olen jo saanut. Eniten minulle merkitsee vapaus elää omalla tavalla.

Mahdollisessa uudessa kumppanissa Tuirelle on tärkeää, että hänellä olisi kysy keskustella, ilmaista ja hallita omia tunteitaan ja tulla puolitiehen vastaan.

– Toki minunkin on tehtävä oma osani. Elämässä pitää myös itse ottaa selvää siitä, mistä tykkää ja mikä itselle sopii. Ihmisen pitää sanoa suoraan, jos joku asia ei hänelle sovi. Omat rajat täytyy vetää itse ja toista on turha lähteä muuttamaan tai kouluttamaan.

Senkin Tuire on huomannut, että voi pitää monentyyppisistä ihmisistä, eikä ulkonäkö ole hänelle tärkeää.

– Kannattaa etsiä ihmisiä, joiden seurassa on mukava ja helppo olla. Se selviää keskustelemalla ihmisten kanssa. Itsensä kieltäminen ei toimi. Se, miten kohtelee itseään ja muita, kertoo ihmisestä paljon.

Pää edellä syvään päähän?

Johannaa pelotti aloittaa uusi suhde. Hän mietti, uskaltaako ja pystyykö luottamaan ja antautumaan rakkauteen.

– Vaikka pelotti, oli pakko tehdä päätös ja hypätä pää edellä syvään päähän.

Se kannatti. Johanna rakastui tosissaan runsas vuosi sitten ja meni juuri naimisiin.Uudessa suhteessa moni asia on pitänyt opetella uudestaan ja pohtia itseään uudella tavalla. Aika sinkkuna oli hyvin tärkeää.

– Pitkässä suhteessa on tietyt rutiinit. Eron jälkeen en osannut nähdä itseäni heti yksilönä. Vei aikaa oppia näkemään ja tuntemaan itsensä.

Alkuperäisen jutun löydät täältä: https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/201806202200966282/

Ilona/Iltalehti

Tämä on juttusarjan toinen artikkeli. Juttusarjaa tukee E-kontakti

(Visited 7 020 times, 1 visits today)

Kommentoi

Voit kommentoida nimettömänä, kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

*